Novelli sijoittuu 1880-luvun Pariisiin ja tuohon aikaan naisen asema yhteiskunnassa oli huomattavasti huonompi ja epäoikeudenmukaisempi, kuin nykypäivänä.
Novelli on siis nimeltään Koru ja se kertoo Rouva Mathilde Loiselin elämänvaiheista, jotka muuttuvat radikaalisti, kun tämä lainaa korun ystävättäreltään
Alunperin novellin on kirjoittanut ranskalainen kirjailija nimeltään Guy De Maupassant. Suomeksi tämän teoksen käänsi Reino Hakamies.
Novellin voi jakaa viiteen eri osaan. Alkuun, jossa kerrotaan päähenkilöiden normaalista elämästä, jonka jälkeen tulee kaksi erilaista käännettä.
Käänne, jossa saadaan kutsu illanviettoon ministerin virkapalatsiin ja jossa etsitään hienoja koruja ja vaatteita iltaa varten, sekä käänne, jossa Mathilden ystävättäreltään lainaama koru katoaa. Korun katoamisen ja viiden vuoden etsinnän jälkeen alkaakin Herra ja rouva Loiselin uusi ja surkea elämä. Herra ja rouva Loisel päättivät kuitenkin ostaa uuden korun, jonka he veivät ystävättärelle pidemmän ajan kuluttua. He kuitenkin joutuivat ottamaan paljon lainaa saadakseen korun. Lainaa, joka oli enemmän tai vähemmän laillisesti hankittu. Velan takia Rouva Loisel joitui tekemään raskaita taloustöitä, sekä epämiellyttäviä keittiöpuuhia. Herra Loiselkin yritti tehdä oman osansa velan maksusta tekemällä vähäpalkkaista työtä uupumukseen asti.
Novellin mukaan velan takaisinmaksu kesti kymmenen pitkää ja uuvuttavaa vuotta.
Näiden käänteiden jälkeen tuleekin jo loppu. Loppu, jossa Rouva Loisel mietiskelee, kuinka hänen elämänsä voisi olla erilainen, jos tämä ei olisi lainannutkaan korua ystävättäreltään.
Lopussa on myös ns. "loppuratkaisu", jossa kerrotaan, että ystävättären koru ei ollutkaan aito, vaan halpa kopio ja oli maksanut monia tuhansia frangeja vähemmän, kuin Rouva Loiselin hankkima koru.
Kun Rouva Loiselin elämää alkaa tarkemmin miettimään huomaa tämän päättäväisyyden sekä tavoitteen tulla toimeen rikkaampien ihmisten keskellä, vaikka hän itse onkin vähävaraisemmasta suvusta.
Rouva Loisel muuttuukin novellin aikana päättäväisestä, vapaasta naisesta velkojensa vangiksi, jonka elämä kulkee omaa tahtiaan. Yhden ainoan korun takia.
Koru oli briljanttikaulanauha, jota ystävätär (Rouva Forestier) säilytti mustalla silkkisatiinilla vuoratussa kotelossa. Henkeäsalpaavan kaunis. Tai niin minulle ainakin tuli tekstistä käsitys. Mutta koska koru ei ollutkaan aito, se ei merkinnyt Rouva Forestier'lle mitään.
Kertojasta sen verran, että tarinankerronta on erittäin yksityiskohtaista ja siitä saa sellaisen käsityksen, että hän eläytyy novellin kertomiseen oiken kunnolla. Rouva Loiseliin tämä suhtautuukin mielestäni myötätuntoisesti. Vaikka novellissa mainitaankin myös herra Loisel pariinkin otteeseen, ei tähän kiinnitetä niin paljoa huomiota kuin Rouva Loiseliin.
Kertoja yrittää selvästikkin viestittää ystäviltä saatavan avun tärkeyttä hädän hetkellä. Rouva Loiselin olisikin pitänyt osata pyytää apua tai kertoa korun katoamisesta heti ystävättärelleen sen sijaan että olisi alkanut käyttäytymään ylpeästi ja itsekkäästi. Vaikka hän yrittikin olla sankarillinen ja korvata kadottamansa korun ystävälleen, tämä silti ajoi itsensä, sekä miehensä velkavankeuteen, joka loppujenlopuksi olikin täysin turhaa.
Lukukokemuksena teksti oli mielestäni yllättävän vaikealukuinen ja ei niin mielenkiintoinen, kuin olin ajatellut. Toisaalta novellin opetus oli hyvä ja se tulikin selkeästi esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti