Runo 1
Kun on oikein
pieni
Kun on oikein pieni
voi lentää linnun
untuvalla,
nukkua orvokinlehden
alla,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni
voi keinua heinässä
heiluvassa,
levätä kukassa
tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.
Kun on oikein pieni
voi istua
lumihiutaleille,
liitää maailman tuulien
teille,
kun on oikein pieni.
-Hannele Huovi
Runon on kirjoittanut
Hannele Huovi.
Runon nimi on "Kun
on oikein pieni" ja se on ilmestynyt vuonna 2004. Sen tunnelma on iloinen,
hempeä ja rakastava. Se on lastenruno. Tai ainakin lähempänä lastenrunoa,
kuin humoristista.
Tarinaa runossa ei
niinkään ole, sillä se on juhlapuhe vastasyntyneen lapsen kunniaksi. Runo on
tehty juhlistamaan uutta, vasta alkanutta elämää ja sen erilaisia
mahdollisuuksia sekä suurta rakkautta lasta kohtaan. Toisaalta se
kuvastaa myös vastasyntyneen haurautta.
Runo pienestä
ihmisestä. Niin pienestä, kuin voi vain olla.
Runossa on kolme
säkeistöä ja 12 säettä, joten se on perinteinen. Runon rytmin voi
aikalailla päättää itse. Runossa ei ole alkusointuja, mutta loppusointuja
on jonkin verran.
Puhuja on minä-muodossa
ja runon minä voisi olla pieni lapsi tai haaveileva aikuinen/nuori.
Kuitenkin puhuja on onnellinen, mietteliäs ja haltioitunut. Voisin
kuvitella, että kirjoittaja on kirjoitushetkellä ollut erittäin rauhallisessa
mielentilassa ja paikassa.
Runossa puhutaan
jokaiselle. Jokaiselle, joka runoa lukee ja joka sen kuulee. Kuitenkin
kaikista tärkein, jolle runo puhuu on vastasyntyneet, pienet lapset.
Puhuja ei vaihdu.
Runon kieli on
juhlallinen sekoitettuna puhekieleen. Siinä käytetään luontoon ja
luonnonilmiöihin liittyvää sanastoa, kielikuvia en huomaa.
Runossa toistetaan
useasti sanoja "kun on oikein pieni", koska niitä
halutaan korostaa ja tuoda esille.
Mielestäni runo on
erittäin kaunis, olen aina pitänyt siitä. Minulla on neljä pienempää sisarusta,
joten olen kuullut/lukenut kyseisen runon useampaankin otteeseen mm. sisarusteni
kastajaisissa. Erityisesti yhdistän runon aina pikkusiskooni, Juliaan.
Runo 2
Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä
- Tommy Tabermann
Runon nimi on
"Sitoutua niin syvästi", ilmestymisvuotta en löytänyt.
Runosta huokuu toivo ja
rakkaus, mutta samalla se on jollain tapaa haikea.
Henkilö rakastaa toista
niin syvästi, ettei muulla ole merkitystä.
Runo kertoo niin vomakkaista tunteista, ettei niitä voi ymmärtää, ennenkuin itse kokee jotain vastaavanlaista.
Mielestäni tämä kuvastaa toivoa
koko loppuelämän kestävästä rakkaudesta, läheisyydestä ja
kuihtumattomista tunteista. Toisaalta tulee sellainen kuva, että runon kertoja
tuntee kadottaneen itsensä ja että tämä on heikko sekä surullinen.
Runo on perinteinen. Ei
sovi lastenloruksi eikä ole humoristinenkaan. Runossa on yksi kappale ja
seitsemän säkeistöä. Runossa on alku- ja loppusointuja.
Runo on erittäin
intohimoinen ja se puhuu selkeästi jollekin puhujalle tärkeälle henkilölle,
jota tämä ei halua menettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti